sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sunnuntaina



Viimeinen amarylliksen kukka pääsi maljakkoon ihastuttamaan kauneudellaan.
Tytär täyttää huomenna 19 vuotta ja tänään täällä on käynyt vieraita vaikka kuinka. Mies ja pojat ovat koko aamun leiponeet kakkuja, meikäläinen siivoillut laiskaan tahtiin. Välillä istunut katsomaan tarkemmin jokin aika sitten väänneltyä haarukkaa ja miettinyt miten toteuttaa visionsa loppuun. Välillä virkannut yhden isoäidin neliön lisää ja neulonut kerroksen tai kaksi. 

Kissan kanssa siis samoissa tunnelmissa. Vähän jähmeää on ollut tuo touhuaminen, mutta niin laiskan pulskean ihanaa.
Sunnuntait ovat vähän ristiriitaisia päiviä. Tavallaan niitä rakastaa ja niiden rauhallisesta tunnelmasta nauttii, mutta samalla jonnekkin takaraivoon hiipii tieto siitä että huomenna olisi taas arkinen aamu, on jotaikin valmista saatava sitä vartenkin aikaan. Näitä sunnuntai päiviä voisi viikkoon mahduttaa kaksi, kolme peräkkäin, ehkä niiden ihanasta rauhasta ehtisi silloin täysin rinnoin nauttimaan. Itsellä näitä ihanan vapaita sunnuntai päiviä mahtuu kolmeen viikkoon yksi. Silloin toivoisin osaavani siitä nauttia aikaisesta aamusta iltaan, ilman tuota takaraivossa paukuttavaa tietoa huomisesta.


2 kommenttia:

Maippi kirjoitti...

Mitäs olet haarukoista visioinut? :)

Sanna kirjoitti...

joko ihan vaan koriste tai sitten keittiöpyyhkeelle jonkinlainen naulakko. Tarkoitus olisi kiinnittää tuo haarukka vanhaan laudanpätkään ja sommitella siihen koristeeksi pitsiä.