tiistai 5. tammikuuta 2010

Mitähän tästäkin postauksesta nyt sanoisi


Eilen perheessä syntyi päätös. Terveellisemmästä elämästä. Minä lupasin palauttaa perheeseen järkevämmän ruokailurytmin ja terveellisempää ruokaa jos muut lupaavat ottaa itseään niskasta kiinni ja löytää kadotetun liikunnan ilon uudelleen. Mies on päästänyt kuntonsa rapistumaan ja hartiat huutavat hierojaa yhä useammin ja useammin. Esikoinen ja tietokone= huono yhdistelmä. Tosin koulutyöt vaativat paljon koneella istumista, mutta voisi sitä vapaalla tehdä jotain muutakin. Porkkanat asetin roikkumaan ilmaan ja katsotaan miten reippaasti ne saavat perheen liikkumaan.

Itsellä kuluu aika sitten pitkälti hellan edessä tehdän lounasta, välipalaa, päivällistä. On opeteltava uusi rytmitys elämään minunkin. Toivottavasti ehdin hellan edestä joskun lenkille minäkin.


Puikot kilisseet kiitettävällä tavalla. Ylhäällä Moda-lehdestä löytynyt ohje, jota sovellettu omiin tarpeisiin sopivammaksi ja lanka paksumpaa kuin ohjeessa sanottu. Tästa tuli aivan ihana ja lämmin neuletakki, jolla tarkenee hyvin jopa tänään -13 asteen pakkasessa.


Esikoiselle tehty slipari. Modasta tämäkin ohje, mutta kun en nyt muista vuotta tai numeroa. Lankana Novitan 7veljestä. Paljon pidetty vaatekappale.




Jämälangoista kasattu kaulahuivi. Neuleena vinopitsi. Tätä samaa neuletta olen tehnyt viime vuonna joululahjoiksi useamman huivin.


Neuleblogeja olen tänään ahkerasti selaillut. Kateellisena toisten osaamisesta. Toinen toistaan kauniimpia neuleita on kulkenut silmieni ohitse.

Kumpa joskus oppisin minäkin oikein kunnolla. No eipähän sitä opi, jollei opettele. Opettelu jatkukoon.






4 kommenttia:

Kottis kirjoitti...

Sangen tuottelias olet sinäkin!
Ja olet aivan oikeassa, neulominen on niitä juttuja, joissa kehittyy vaan tekemällä. Ja hei jos ei olis haaveita tai tavoitteita, niin mitään (kehitystä) ei tapahtuisi;D

Hitsit! Olit jo niin lähellä kuin Jumbossa. Minä kaupustelen siellä useamman kerran viikossa...
Terveisiä!

Sanna kirjoitti...

Lähellä olin joo ja jos ihan rehellisiä ollaan niin mielelläni olisin karannut kanssasi kahville jonnekkin rauhallisempaan paikkaan. Suuret tavarahelvetit eivät ole minua varten. Tosiaan ensimmäinen kertani isossa kauppakeskuksessa enkä ihan pian hingu sellaiseen uudestaan. Yhden kaupan tosin löysin, josta tykkäsin. Sieltä ostin esikoiselle housut.
Neuleita on tullut kiitettävään tahtiin,pitäisi varmaan ottaa askel seuraavalle tasolle eli jotain ihan uudenlaista. Nyt tulossa Novitan vaalenkeltaisesta vanhemmasta silky-langasta tuubitoppi ja siihen bolero keväällä tehtävää Belgian matkaa silmällä pitäen.

Polku vaatekaapilleni kirjoitti...

Hitsin hitsi miten ahkera ihminen, sanoo kateudesta vihreänkukertava otus.

Sanna kirjoitti...

: )