sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ystävänpäivänä

En kaipaa ihmisiä ympärilleni montaakaan, mutta nämä muutamat tarvitsen ja heidän seuraansa kaipaan. Muutama vanha ystävä on säilynyt vuosien, vuosien takaa ja muutama uusi ystävä on matkan varrella osoittautunut ystävyyden arvoiseksi.Täältäkin sellainen tulla tupsahtanut vastaan.

Luonnehdin itseni erakkoluonteeksi. Voisin asua yksin keskellä metsää olematta silti yksinäinen,  mutta nämä muutamat olisivat koska vain tervetulleita kotiini. Olen huono, todella huono pitämään yhteyttä ystäviini, mutta silti he ovat usein mielessäni, ja he sen tietävät ja hyväksyvät.

Tätä perhettäni tarvitsen ja heidän seuraansa kaipaan. Kun joskus lähtevät viikoksikin kisareissulle olen onnellinen ja ikävissäni yhtä aikaa. Asiat jotka miehessä suunnattomasti ärsyttävät arkena, niitä ikävöin hänen poissa ollessaan. Hassua.



Tekstiviestissä tänään ystävältä: Ystävyyttä on kaivaa kaveri ylähä jos se on tippunu johonkin köppäsehen kuoppahan.
Sitähän se, ystävyys.

Hyvää ystävänpäivää kaikille tutuille ja tuntemattomille!

3 kommenttia:

Polku vaatekaapilleni kirjoitti...

Hauska lause! Sitä kai se.

Sanna kirjoitti...

Eikö? Hymyilytti kovasti kun tuo lause putkahti puhelimen näytölle.

Hallatar kirjoitti...

Voisin miltein ihan kaiken itsekin allekirjoittaa. =)