Maailma on kaunis

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus.
 

Ystävänpäivänä

En kaipaa ihmisiä ympärilleni montaakaan, mutta nämä muutamat tarvitsen ja heidän seuraansa kaipaan. Muutama vanha ystävä on säilynyt vuosien, vuosien takaa ja muutama uusi ystävä on matkan varrella osoittautunut ystävyyden arvoiseksi.Täältäkin sellainen tulla tupsahtanut vastaan.

Luonnehdin itseni erakkoluonteeksi. Voisin asua yksin keskellä metsää olematta silti yksinäinen,  mutta nämä muutamat olisivat koska vain tervetulleita kotiini. Olen huono, todella huono pitämään yhteyttä ystäviini, mutta silti he ovat usein mielessäni, ja he sen tietävät ja hyväksyvät.

Tätä perhettäni tarvitsen ja heidän seuraansa kaipaan. Kun joskus lähtevät viikoksikin kisareissulle olen onnellinen ja ikävissäni yhtä aikaa. Asiat jotka miehessä suunnattomasti ärsyttävät arkena, niitä ikävöin hänen poissa ollessaan. Hassua.



Tekstiviestissä tänään ystävältä: Ystävyyttä on kaivaa kaveri ylähä jos se on tippunu johonkin köppäsehen kuoppahan.
Sitähän se, ystävyys.

Hyvää ystävänpäivää kaikille tutuille ja tuntemattomille!

Tänään töissä vaikka mielellään pysyisi kotona

Opetellaan

tätä. Eli kirjoneuletta. Ihan uusi aluevaltaus. Kaamealta näyttää, mutta kyllä mä vielä opin. Ihan varmasti.

tänään

 ihailen aamuaurinkoa, odotan yhtä kaunista iltaa kuin eilenkin ja luon viimeisiä katseita viimeiseen amarylliksen kukkaan. Illalla neuleklubiin tikuttelemaan.

lievitystä laskunmaksuun

Sain ihanista maisemista, lumisista puista.

Kirpparillakin ehdin piipahtaa ja siellä minua odotti näin ihana kirja vuodelta 1941, Äidin kasvot. Välistä löytyi vielä Liisan ja Annin kortti äidille.

Takaisin arkeen

Niin se arki taas alkoi. Lapsilla koulu ja vanhemmilla työ. Heräsin kun miehellä kello soi 5.10. Vähän harmitti, mutta herätty mikä herätty. Vein esikoisen kouluun naapuri kaupunkiin. Liukasta. Tullessa tyhjä koti. Muut jo menneet, kohta minäkin. Laskuja makselemaan ja illaksi töihin.

Sunnuntaina

Viimeinen amarylliksen kukka pääsi maljakkoon ihastuttamaan kauneudellaan.

Tytär täyttää huomenna 19 vuotta ja tänään täällä on käynyt vieraita vaikka kuinka. Mies ja pojat ovat koko aamun leiponeet kakkuja, meikäläinen siivoillut laiskaan tahtiin. Välillä istunut katsomaan tarkemmin jokin aika sitten väänneltyä haarukkaa ja miettinyt miten toteuttaa visionsa loppuun. Välillä virkannut yhden isoäidin neliön lisää ja neulonut kerroksen tai kaksi. 

Kissan kanssa siis samoissa tunnelmissa. Vähän jähmeää on ollut tuo touhuaminen, mutta niin laiskan pulskean ihanaa.

Sunnuntait ovat vähän ristiriitaisia päiviä. Tavallaan niitä rakastaa ja niiden rauhallisesta tunnelmasta nauttii, mutta samalla jonnekkin takaraivoon hiipii tieto siitä että huomenna olisi taas arkinen aamu, on jotaikin valmista saatava sitä vartenkin aikaan. Näitä sunnuntai päiviä voisi viikkoon mahduttaa kaksi, kolme peräkkäin, ehkä niiden ihanasta rauhasta ehtisi silloin täysin rinnoin nauttimaan. Itsellä näitä ihanan vapaita sunnuntai päiviä mahtuu kolmeen viikkoon yksi. Silloin toivoisin osaavani siitä nauttia aikaisesta aamusta iltaan, ilman tuota takaraivossa paukuttavaa tietoa huomisesta.

Pieni lääkeannos värien puutteeseen

Pää täynnä ideoita

täällä virkkaillaan vaaleansinisiä tähtiä ja kukkia. Saas nähdä mitä niistä loppuviimeksi syntyy.... 
Löysin aivan iki ihanan blogin dottie angel. Linkki tuolla sivussa. Voi miten värikäs ja kekseliäs koti. 

Tytär voi jo paremmin. Tänään autoili yksikseen keskustaan tapaamaan kaveriaan. Nyt nauraa räkättävät täällä ja kohta menevät uudelleen autoilemaan. Hieno juttu.  

Rakas mökki

Tällaisen kirjan löysin kun kävimme tyttären kanssa tutkimassa kirjakaupan antimia. Aivan iiiiihana kirja. Täynnä toinen toistaan ihanampia ideoita ja kuvia.

"Sisustaja lifestyle-toimittaja Paula Bagge väritti lähes satavuotiaan Jylhä-mökin ja sen pihapiirin ilmettä Pirkanmaalla luottaen romuromantiikan taikaan. Vintiltä löydetyt vanhat esineet sekä kirppis- ja roskislöydöt saivat ansaitun jatkoajan ja jopa uuden käyttötarkoituksen maalaamisen ja korjaamisen jälkeen."

Suosittelen lämpimästi kaikille romuromantiikasta pitäville. Tulee ikävä kesää, vaikka tästä talvesta täysin sydämin nautinkin. Ainoa ero Paula Baggeen minussa on se, etten tarvitsisi mökkiä jossa näitä idoita haluan hyödyntää. Ihan täällä kotona voisin toteuttaa montakin noista ideoista.

Värinälkä

Kun se kaiho iskee on turha pyristellä vastaan. On annettava periksi, niinkuin joka vuosi.

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan

Niin tuntuu olevan. Tyttärellä jo parempi mieli. Vielä pelottaa. Tänään menen töihin ja otan tyttären mukaan. Mies hakee sieltä töistä tullessaan.

Neliöitä virkattu. Aloitin uutta torkkupeittoa, nyt tyttärelle, vaikka alkuun oli suunnitelmissa aloittaa pojille päiväpeittoja. Neliöissä tyttären toivomat värit.

Miten yksi minuutti voi muuttaa niin paljon,

kaiken.Koko lapseni turvallisuuden tunne, usko ihmisiin järkkyi yhden minuutin aikana. Esikoinen oli tekemässä iltavuoroaan kioskilla ja naamioitunut poika suuren keittiöveitsen kanssa päätti ryöstää kioskin.Oli marssinut sisään uhannut lastani tuon veitsen kanssa ja ottanut rahat ja poistunut paikalta. Tuo kaikki kesti minuutin verran. Tuo minuutti on varmasti tuntunut maailman pisimmältä minuutilta lapsestani.

Poliisi oli ollut turvallinen, lohduttava. Onneksi mieheni oli tullut puolta tuntia aikaisemmin kotiin kisamatkalta ja oli heti vastassa kun tyttö pääsi kioskita pois.

Miten sitä voi lapsiaan suojella? Katsoa ettei heille tapahdu mitään pahaa. Nyt tyttö ei uskalla jäädä yksin kotiin, ei uskalla mennä pihan poikki yksin kaverilleen. Pelkää. Minun lapseni. Mielikuvitus tekee tepposiaan, tuntuu siltä kuin joku seuraisi, pelkää että ryöstäjä tietää missä hän asuu, varmistaa monta kertaa päivässä että ovi on lukossa. Tästä kaikesta on aikaa muutama päivä. Shokkivaiheita siis käydään läpi. Onneksi huomiseksi saatiin aika psykologille.
Voi kun saisin sen pojan tuohon hyppysiini, ravistaisin kunnolla, sanoisin että katso mitä sait aikaan, muutaman setelin takia, kannattiko. Toivoisin hänen ymmärtävän miten monen ihmisen elämää tuo yksi minuutti järkyttää, mitä se tekee tuolle nuorelle tytölle. Miten kauas kantoiset vaikutukset tuolla minuutilla on. Nyt yritetään päästä arjen syrjään kiinni uudelleen.

Virkkuukoukun innoittamana

etsin koneelta kuvia vanhemmista virkkuutöistä.

Torstai

Heivatut kudelmat-blogista idean nappasin.Mari on päättänyt pyhittää torstai päivät ristipisto töille ja minä nyt puolestani virkkaukselle. Neulominen saa tältä päivältä jäädä ja aion heiluttaa koukkua senkin edestä. Tästä peitosta puuttuu muutama pala ja ne meinasin tänään virkkailla valmiiksi, niin saan uuden torkkupeiton sängyn päällä huomenna.  Kirpputorilta satuin löytämään tuon Mary Oljen kauneimmat käsityöt kirjan ja siinä on aivan ihania päiväpeittomalleja, kirjoneulelapasten ohjeita ja kirjonta ohjeita. Kaikki päiväpeitot on virkattu kalastajalangasta tai vastaavasta, mutta minä meinaan toteuttaa jonkin päiväpeitoista ihan villalangasta. Pojille ajattelin virkata sängynpäälle jonkinlaiset peitot.

Viikonlopusta on tulossa ihanan rauhallinen. Pojat ja mies lähtevät huomenna kohti itä-suomea kisoihin ja minä jään esikoisen kanssa kahdestaan kotiin. Molemmat ollaan kyllä iltavuorossa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta jotain varmasti ehditään yhdessä tekemään. Neiti varmaan haluaisi ostoksille jonnekkin isoon kauppakeskukseen (arghhhh) ja minä taas tahtoisin jotain rauhallisempaa tekemistä yhdessä. Voihan olla että käy niinkin että neiti menee kavereidensa kanssa pitkin jossain ja mä olen ihan yksinäni kotona, mikä ei ole vastenmielinen ajatus ollenkaan.

Kirpputori aarteita

Eiliseltä kirpputori kierrokselta jäi käteen aarteita.

Aamu alkoi hektisesti. Esikoinen meinasi nukkua pommiin. Oli valittava joko linkkuri rautatieasemalle ilman aamiaista tai sitten aamiainen ja äidin kyyti asemalle. Niinhän siinä sitten kävi, että kesken aamukahvin nautiskelun oli lähdettävä harjaamaan auton päältä enimpiä lumia. Pojat lojuivat sängyissään viime minuuteille ja meinasivat hekin myöhästyä koulusta.

Mukavaa tiedossa tälle iltapäivälle. Entinen kolleega suunnattoman raskausvatsansa kanssa tulossa päiväkahville. Kiva kiva. Ei olla pitkään aikaan nähtykään ja illalla kyläkutsu ystävän luo puikkojen kilisyttelyn merkeissä.